*

Nuori Ihminen "I never saw a wild thing sorry for itself." - Itsesääliin ja tarpeeseen määritellä itsesi ulkoisten muuttujien suhteen vaaditaan ajatteleva ihminen.

Egokuolema

Etenkin henkisissä aiheissa yksi isoimmista ongelmista niiden asioiden ymmärtämisessä sekä tämän tiedon kommunikoinnissa on käytettyjen sanojen epämääräisyys. “Vapaus,” “tasa-arvo” tai “valaistuminen” tarkoittavat eri ihmisille radikaalisti erilaisia asioita, ja ilman tarkennusta sekä asiayhteyttä emme voi yhtään tietää mitä henkilö niillä tarkoittaa. Usein henkilö ei ole tehnyt tätä tarkennusta itsekään, vaan puhuu jostain abstraktista tavoitteesta, mikä taas estää käytännön toiminnan tavoitteen eteen.

 

Aivot, eli se miljardien hermosolujen verkosto meidän kehossamme, itsestään organisoituvana järjestelmänä väistämättä vääristää tietoa jota se ottaa sisään. Joka hetki sisääntulevista miljoonista havainnoista järjestelmä poistaa kaikki paitsi ne pari jotka havaitsijan senhetkinen maailmankuva kokee merkittävimmiksi siinä tilanteessa. Yksi näistä tavoista joka poistaa havaintoja on aivojen mekanismi joka pyrkii automaattisesti jakamaan maailman mustavalkoisiin kategorioihin kuten me/he, hyvä/paha, tiede/taide, demokratia/diktatuuri, vapaus/orjuus jne. Jos tämänkaltainen jako on olemassa hermojärjestelmässä, niin kaikki havainnot tuolta akselilta pistetään jyrkästi ei ääripäihin (tai “parhaassa” tapauksessa prosessoidaan yksinkertaisella 0-10 asteikolla).

 

Tämä järjestelmä on joka hetki vuorovaikutuksessa “todellisuuden” kanssa joka koostuu vain ja ainoastaan toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista prosesseista. Esim. Sana “kukka” viittaa sen prosessin tiettyyn vaiheeseen missä kasvi kasvaa siemenestä kukaksi ja lopulta kuolee. Kasvin kukka-osa on myös osa koko prosessia jota nimitetään kasviksi. Se kehittyy, aukeaa, puhkeaa täyteen loistoonsa, alkaa kuihtumaan sekä lopulta kuihtuu kokonaan pois. Sana maapallo viittaa taas prosessiin joka alkoi noin 4,5 miljardia vuotta sitten ja joka tulee loppumaan joku päivä.

 

Mutta ilmestyikö tämä siemen tyhjästä? Entä maapallo? Entä mitä tapahtuu kun ne “kuolevat”? Ovatko verbit “maapallo” ja “kukka” toisistaan täysin irrallisia prosesseja? Eli kukkiiko myös Marsissa tai Alfa Centaurissa? Entä Marsin ja maapallon puolivälissä?

 

Tämän alustuksen jälkeen pääsen tekstin aiheeseen, eli egokuolemaan. Tätä termiä käytetään yleisesti henkisissä opeissa, etenkin buddhalaisuudessa sekä hindulaisuudessa.

 

Termi ei viittaa kuolemaan, koska henkilö jatkaa elämäänsä tämän kokemuksen jälkeenkin. Termi ei viittaa siihen että kokijalla ei olisi enää sisäisiä ajatuksia, tunteita, tarpeita yms.

 

Minun käsitykseni mukaan termi viittaa vain siihen, että ihminen kokee olevansa osa tätä universumia. Eli koska universumi koostuu vain toistensa kanssa vuorovaikuttavista prosesseista, niin henkilö ymmärtää olevansa vain yksi prosessi osana isompaa prosessia sekä olevansa vuorovaikutuksessa koko muun maailmankaikkeuden kanssa.

 

Tästä seuraa, että kaikki mitä ikinä tulet kokemaan, mukaan lukien kehosi, tulee kuolemaan.

 

Tämän lisäksi meidän on ymmärrettävä eräs ominaisuus ihmisälystä. Kreationistit ovat älykkäitä ihmisiä. He uskovat johonkin ukkeliin jossain tuolla pilvissä joka kontrolloi kaikkea mitä planeetalla tapahtuu. He uskovat että koska asia on näin, niin meidän tulisi kertoa tuolle äärimmäisen viisaalle olennolle kuinka sen tulisi toimia. Jos taas emme kunnioittaisi tuota olentoa jatkuvalla valittamisella tai ininällä, niin maailma loppuisi. Tässä universumissa on kuitenkin ongelma: Teoria, jonka mukaan tämä viisaus joka ohjaa elämän kehittymistä tällä planeetalla ei olekaan kaikki lähtöisin tuosta partamiehestä taivaalla, vaan se on sisällämme sekä siinä miten sopeudumme ympäristöömme. Jos ihminen omaksuu tämänsuuntaisen maailmankuvan, niin hän luonnollisesti alkaa pitämään tuota pilvissä asuvaa ukkoa pelkkänä vanhana kansantaruna. Tästä taas seuraa (kristittyjen maailmankuvassa) että jumalaa ei kunnioiteta ja maailma loppuu. Tämän he kokevat huonommaksi lopputulokseksi kuin evoluutioteorian yleistymistä yhteiskunnassa, joten tietenkin he käyttävät älykkyyttään tämän teorian leviämisen estämiseksi.

 

Tietenkin on helppo nauraa sille miten idioottimaisia kristittyjen evoluutioteorian kritiikki on, mutta olemmeko me jotenkin erilaisia heistä? Parempia kuin he? Tutkitaan aihetta.

 

Ihmisäly on hyvin nopea näkemään seuraukset eri muutoksista. Tietenkin omien havaintofiltteriensä läpi, kuten esimerkissä. Mikä estää henkilöä omaksumasta sitä maailmankuvaa, että universumi koostuu pelkistä toistensa kanssa vuorovaikuttavista prosesseista ja että se mihin sinä viittaat sanalla “minä” on vain yksi noista prosesseista?

 

Vastaus kysymykseen on pelko siitä että joutuu luopumaan siitä minkä kokee turvalliseksi.

 

Koska jos hyväksyt sen että “minä” on pelkästään prosessi, niin tiedät kiistatta että tuolla prosessilla on loppunsa. Eli menetät tämän kehon joka tuntuu niin turvalliselta verrattuna siihen ettei sinulla olisi kehoasi; tulet kuolemaan.

 

Ainoa ero heissä ketkä pelkäävät kuolemaa ja kreationisteissa on se kuinka paljon he ovat valmiita jättämään huomiotta tosiasioita joita he eivät voi kiistää.

 

Minulta on poistettu yksi hammas. Pidän sen jämiä usein mukanani ja aina välillä mietin että se on minun luutani joka on jo kuihtumassa elämän kadottua siitä. Sitten mietin että sama tulee tapahtumaan koko muulle kehollenikin.

 

Tämä ei ole mitään kuolemanpalvomista, koska minulla on täysi halu elää, rakastaa ja oppia. Tuo prosessi saa minut vain muistamaan uudelleen sen mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää, riippumatta peloistani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihminen ei tee miljoonia havaintoja joka hetki.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Hauska kuulla sinusta taas Margareta. Mille perustat tämän väitteen? Oletko lukenut sitä miten hermoverkot toimivat, ihmistietoisuus käsittelee ympäröivää todellisuutta tai muuten vain meditoinut?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Havainnot ovat yleensä intention suuntamia, huomion kiinnittämistä johonkin.
Ihmisen tietoisuus on keskeistä asiantuntemusaluettani. Sitä ei voi käsittää pelkästään hermoverkkoja tutkimalla.
Ihmisen tietoisuus on olennaisesti sosiaalinen ilmiö.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg Vastaus kommenttiin #6

Eli ymmärränkö oikein, että sinä tulkitset havainnon ihmisen tietoisuuteen asti nousseeksi havainnoksi? Koska tarkoitin että niitä ihminen tekee maksimissaan muutaman joka hetki. Kun taas niitä signaaleja joita ihminen voisi havainnoida ympäristöstään, kuten tuolin tuntu allasi, hengitysilman lämpötila, yksinäinen kynä työpyödällä yms. on miljoonia.

"Ihmisen tietoisuus on keskeistä asiantuntemusaluettani."

Mitä prosessia sinä tarkoitat "ihmisen tietoisuudella"?

"Sitä ei voi käsittää pelkästään hermoverkkoja tutkimalla."

Tästä olemme täysin samaa mieltä. Meidän tulee kuitenkin myös tiedostaa, että tiede ei ole vielä löytänyt yhtään ristiriitaista mekanismia luonnosta. Esim. kaikki neljä fysiikan perusvoimaa toimivat täydellisessä harmoniassa eikä mikään ole ristiriidassa keskenään. Hermoverkkotutkimus ei tietenkään ole täydellinen tai kaiken selittävä malli, mutta paljon pitäisi selittää jotta voisi osoittaa sen olevan hakoteillä. Jos sitä ei pystytä osoittamaan olevan hakoteillä, niin sitten voidaan tieteessä olettaa alustavasti, että kaikki sen kanssa ristiriidassa oleva mitä ei pystytä vakuuttavasti todistamaan on pätemätöntä.

"Ihmisen tietoisuus on olennaisesti sosiaalinen ilmiö."

Minua kiinnostaa, mitä tällä tarkemmin tarkoitat? Luokkatietoisuutta, vai jotain Teilhard de Chardinin käsitystä jumalasta, omegapisteestä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Vastaaminen vaatisi liikaa perusteellisuutta. Ihmisen tietoisuus on sentään maailman monimutkaisin ilmiö.
Tähän keskusteluun olen laittanut lukuisia kommenttejä, niistä selvinnee kaiketi jotenkin mitä tarkoitan ihmisen tietoisuudella.
http://www.areiopagi.fi/onko-luonnontiede-ratkaiss...
Olennaista on, ettei ihminen vain rekisteröi aistimuksiaan vaan tietoisuus muodostuu tavoitteellisessa toiminnassa.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg Vastaus kommenttiin #8

Voinko kysyä mistä lähteistä olet opiskellut tietoisuudesta?

Ja eikö tietoisuutta ole olemassa ilman tavoitteellista toimintaa?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

Päässäni ei ole lähdeluetteloita. Aika paljon olen itsekin tutkinut. Olen yhdistänyt tietoa monelta eri alalta.

Käytän tietoisuuden käsitettä vain ihmiselle ominaisesta tajunnasta.
Tietenkin voit vain oleilla ja ajatella niitä näitä, mutta ilman tavoitteellista toimintaa ei olisi tietoisuutta syntynyt.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Jep, jokseenkin noin herra aloittaja. Jumaluus ja kuolemattomuus ovat metaforia ihmisen lopulliselle tiedostamattomalle pyrkimykselle, olla sellainen jumalainen ja kuolematon. Luulen että maapallon elämä käyttää vain näin lajiamme hyödykseen, levitäkseen ympäri galaksin. Siihen ei vähempi riitä kuin jumaluus ;D Elämä on elämistä varten! Olemme edelleen tanakasti mukana elämän suuressa suunnitelmassa ;D

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Sulla on hyvin kauniita kuvia deviantartissa.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kiitos kaunis Lauri, eka kun tästä porukasta tajus mun kuvat. Yx kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, jne... ;D Mut hei, sulla on mielenkiintoisia avauksia, jatka ihmeessä avautumistasi! Kiitos!

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Teema on hyvin mielenkiintoinen, erityisesti "tietoisuus". Mitä se on?

Kun halutaan vastaus, tulisi ensin määritellä myös "tiedostamattomuus" ja lukuisa joukko muuutakin aiheeseen liittyvää.

Määriteltäessä näinkin vaativaa kontekstia, tulee olla sekä näyttöä, että kykyä ilmaista sanallisesti mistä on kysymys?

Missä vaiheessa tiedostamattomuus muuttuu tietoisuudeksi? Alkaako se muuttumaan hetki hetkeltä kokemusperäisenä, vai onko tietoisuus jotakin sellaista, joka on meille kaikille sama, vai onko se vain aspekti, eli kielitieteellinen termi? Onko tietoisuus irrationaalinen, järjen vastainen?

Kysymyksiä voisi jatkaa edelleen...

Mielestäni, tietoisuus pelkistyy runollisesti Shakespearen tyyliin "to be or not to be that is the question".

Tietoisuus siis syntyy kysymyksestä, ollako vai eikö olla? Jo kysymyksen asettelu johdattelee meidät valinnan eteen, joka on joko tai. Tähän on ehkä helpompi vastata, koska on vain kaksi vaihtoehtoa, muuten pitäisi ensin kyetä yksiselitteisesti määrittelemään, mitä on "tiedostamattomuus" ja mikä on "tietoisuus".

Tiede tutkii tietoisuutta eli sitä, mitä mm. neuroneissa ja hermoverkoissa tapahtuu. Kaikki neuroneissa tapahtuvat ilmiöt ovat kuitenkin seurannaisia ärsykkeistä, joita me koemme ja tuotamme. Ilmiöt siis näkyvät tietoisen valinnan ja tekemisen kautta tuottamiemme ärskykkeiden ansiosta.

Ne ilmiöt jotka ovat muiden kuin meidän tuottamiamme, ovat suhteellisia.

Eli kokemuksen tuoma tietoisuus ja todellisuus muotoutuvat, -ajattelen siis olen ja teen, periaatteella.

Toinen kysymys kokonaan on, onko muita periaatteita?

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Kysyt hyviä kysymyksiä Hannu. Pyrkiessäni vastaamaan niihin huomasin tuottavani materiaalia jonka halusin pistää uudeksi tekstiksi:
http://lauriblomberg.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihd...

Tai ehkä enemmänkin olen laiska ja huomionhakuinen kirjoittaja. Jos saan minkä tahansa tekstin missä on enemmän kuin 20 kirjainmerkkiä sattumanvaraisessa järjestyksessä, niin kiinnitän sen vaikka lähipuuhun ;)

Vastasin niin kuin pystyin. Kaikesta minulla ei ollut informoitua mielipidettä, joten niissä jätin nolaamatta itseäni.

Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset