Nuori Ihminen "I never saw a wild thing sorry for itself." - Itsesääliin ja tarpeeseen määritellä itsesi ulkoisten muuttujien suhteen vaaditaan ajatteleva ihminen.

Mitä tietoisuus on?

Näkisin itse, ettei tietoisuus ole kuin valokatkaisin. Enemmänkin se on kuin radio, joka löytää aina suuremman taajuuden ja sitten alkaa vakiintumaan sille signaalintasolle.
Tässä metaforassa on kaksi tärkeää ominaisuutta. Ensinnäkin tiedostamattomuutta ei ole, jos vain oletamme että radio on päällä. Ehkä sieltä tulee vain kohinaa, mutta jotain se tuottaa. Ja toiseksi tietoisuuden kasvu tapahtuu kvanttihyppyinä tasolta toiselle. Vaikka käytännön elämässä tapahtuukin hetkittäistä tason vaihtelua, niin kun pääsee uudelle tasolle niin alkaa huomaamaan aivan uusia asioita.
Tästä yksi esimerkki voisi olla, kun mies ottaa vastuun lapsesta. Sitä ennen on helppo rellestää kuin ei olisikaan huomista, mutta miltei jokaisen rellestäjänkin elämä muuttuu hänen ottaessaan isän roolinsa vakavasti. Tämä siksi, koska tältä uudelta tasolta hän joutuu ottamaan huomioon myös omien toimiensa vaikutukset lapseensa. Ja hän haluaa myös nähdä lapsensa kasvavan, mikä on radikaalisti uudenlainen arvo hänen elämäänsä.
Käytin tuota esimerkkiä, jotta voisin myös osoittaa että ympäristö voi tuottaa tietoisuuden muutoksen. Koen että henkisessä kulttuurissamme olemme yksinkertaistaneet tietoisuuden joksikin kaikesta muusta erilliseksi "jutuksi." Mutta kiistatonta on, ettei tietoisuutta ole koskaan ikinä havaittu irrallaan materiasta tai energiasta. Itse näen että se on yksi energian ominaisuus, kuten gravitaatio on materian ominaisuus.
Tämä on mielestäni vastaus kysymyksiin elämän ja älykkyyden alkuperästä, joiden kanssa materialistinen tiede kamppailee. Elämä ei "syntynyt" elottomalle planeetalle, vaan se kehittyi seuraavalle asteelle kun tämän planeetan ympäristö salli sen kehittyä.
Mutta tämäkään ei vastaa siihen mitä tietoisuus on. Descartesin "ajattelen siis olen" määrittelee meidät ahdistustemme mukaan. Itse näkisin että tietoisuus on jotain ajattelua syvempää, jotain mikä mahdollistaa meidän huomioida ajatuksemme.
Mutta ehkä kysymys mitä se on, ei ole oikea. Ehkä tietoisuus on kuin totuus tai kulta. Päädymme siihen kun huuhdomme pois sen mitä se ei ole. Tämän näkemyksen mukaan tietoisuus kehittyy kun kasvamme irti ehdollistuneista reflekseistämme, ennakkoluuloistamme, omista näkemyksistämme ja peloistamme löytäen sisäsyntyisen uteliaisuutemme ulkomaailmaa kohtaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mitä tarkoitat "tietoisuuden havaisemisella" ?

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Moikka kaima :) Hauska kuulla sinusta taas.

Tietoisuus termillä viittaan siihen, mitä asioita joku kokee. Esim. jos jonkun maailmankuva rajoittuu raamattuun ja kaikki ulkomaailman tapahtumat määritellään ja perustellaan raamatun mukaan, on tuolla henkilöllä hyvin rajoittunut tietoisuus. Jos taas henkilö pystyy ottamaan huomioon Jeesuksen filosofiasta ne osat, jotka edistävät empaattisten luonteenpiirteiden kehittymistä, lisää tämä hänen "tietoisuuttaan." Jos henkilö pystyy ottamaan huomioon 10 täysin eri maailmankuvaa ja tilanteen mukaan soveltamaan sitä mikä parhaiten sopii, on hän paljon tietoisempi kuin henkilö jolla on vain yksi malli todellisuudesta.

Mutta sitten herää kysymys: Kuinka tuota voidaan havaita toisessa ihmisessä?

Yksi vaihtoehto olisi havainnoida henkilön käyttäytymistä ja kysyä häneltä kysymyksiä hänen maailmankuvastaan. Näin huomaisimme helposti yhdestä maailmankuvasta seuraavat robottimaisuudet sekä kuulisimme hänen narratiivissaan toistuvat teemat.

Toinen, yksinkertaisempi tapa mitata tietoisuutta on kysyä henkilöltä missä tahansa tilanteessa kuinka monta eri mahdollista toimintatapaa hän havaitsee sillä hetkellä. Tämä antaisi jonkinlaisen arvion henkilön "tietoisuudesta" tuossa tilanteessa.

Tämän tietenkin laskettaisiin mukaan vain ne, mitkä henkilö aidosti kokisi voivan toteutua käytännössä. Esim. alkoholistilla tai millään muulla addiktilla ei määritelmän mukaan voi olla monia vaihtoehtoja käytännössä. Jos heillä olisi, he käyttäisivät ne ja heidän toimintansa muuttuisi.

Kiitos hyvästä kysymysksestä :) Se pisti minut ajattelemaan.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Siis meidän sisäisen kokemuksemme auditiivinen komponentti? Se on se ääni jonka meistä jokainen kuulee päänsä sisässä, olkoon se sitten hiljainen kuiskaus tai kiivas väittely. Jotkut eivät ehkä ole tietoisia sisäisistä kokemuksistaan. Psykiatrit huomasivat että useat ihmiset kokevat olevansa siäisten kokemustensa uhreja, joten he päättivät demonisoida kaikki mahdolliset kokemukset. Tämän tehdessään he sanoivat itselleen päänsä sisällä: "tämä on hyvä päätös." Huonoin puoli tässä pannaan julistamisessa on, että jos ihmiset eivät ole tietoisia omista sisäisistä kokemuksistaan, he ovat täysin niiden armoilla. Esimerkiksi jos määrittelisin taudit jumalan rangaistuksiksi, hyväksyisin ne sellaisenaan koska en pystyisi niitä muuttamaan. Jos taas määrittelisin ne bakteeri- ja virusinfektioiksi, niin olisin paljon valmiimpi omaksumaan penisiliinin, rokotteet yms. tieteen saavutukset.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Toisin mielelläni mukaan tähän keskusteluun holistisen ajattelutavan, joka johtaa emergenttisyyteen. Aine ja energia ovat vain osia tietoisuudesta ja "kvanttihypyt" tulisi mielestäni pitää erillään siinä mielessä, koska se saattaa johtaa harhaan. Toki "kvanttihyppy" ilmaistaessa asiasisältöä helpottamaan, on selventävästi sanottu:)

Holismi kertoo, että "kokonaisuuden ominaisuudet ovat enemmän, kuin sen osien ominaisuuksien summa". Eli "kokonaisuuteen syntyy emergenttejä ominaisuuksia, joita ei esiinny yhdessäkään sen osassa sinänsä".

Esim. "biologisessa molekyylissä ei ole yhtään elämää, mutta osana solua, se on osa elämää" ja "neuronissa ei ole tietoisuutta, mutta osana aivoja, neuroni on osa tietoisuutta".

Lainaukset on otettu David Bohm:lta, joka opiskeli mm. Robert Oppenheimerin ja Albert Einsteinin johdolla.

Eli mitä emergenttisiä piirteitä kokonaisuuteen syntyy, osien vuorovaikutusten seurauksena?

Mielestäni tietoisuudella ei ole selkeitä rajoja, koska se on fleksiibeli ja dynaaminen. Tietoisuus siis syntyy "osiensa suurempaan summaan". Se tarkoittaa myös sitä, ettei se ei ole lineaarisen prosessin summa, vaan pikemminkin jossakin eksponentissa kasvava summa.

Tietoisuus siis asettuu aina johonkin, eli se ei ole minkään ulkopuolella. Tietoisuutta ei voi ammentaa mistään olevaiselle olemattomasta substanssista, vaikka se matemaattisesti saattaisi näyttää siltä.

Tietoisuus liittyy verkottumiseen, joista jokaisella verkkoon kuuluvalla pienellä osalla, on ratkaiseva verkon rakenteeseen kuuluva merkitys. Kaikki verkon osat yhteensä, luovat tietoisuuden niiden osien vuorovaikutusten n:ssä eksponentissa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

En löyänyt tuosta "holistista ajattelutapaa".

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Olet täysin oikeassa ja mukaanottamasi näkökulmat ovat vähintäänkin arvokkaita, elleivät jopa välttämättömiä. Ne tuovat tekstini teoreettista mallia enemmän käytännön tasolle.

Otetaan vaikka käytännön esimerkki:

Ihmiskunnan käytössä olevan informaation määrä sekä kehittyneet kommunikaatioyhteydet mahdollistivat 1700-luvun lopulta alkaen muutoksen teollisuusaikaan. Tämä muutos muutti monia puolia yhteiskunnasta pysyvästi.

Sama tapahtui siirtyessämme informaatioaikaan 1900-luvun loppupuolella.

Lisäesimerkki kauempaa historiasta on elämän kehittyminen yksittäisistä soluista monisoluisiksi eliöiksi. Tämä mahdollisti täysin uusia toimintatapoja, jotka ovat yksisoluiselle täysin mahdottomia.

Myös puheen omaksuminen esi-ihmisille oli samantyylinen muutos.

Jokaisessa näissä muutoksessa informaation prosessointi kehittyi valtavasti.

Jokainen näistä muutoksista oli seurausta pienistä yksittäisistä muutoksista yksilöissä sekä auttoi niiden sopeutumista ympäristöön. Jokainen näistä muutoksista mahdollisti uusia ominaisuuksia. Näin jokainen näistä muutoksista muutti ainakin osittain sen pelin jota elämä pelaa tällä planeetalla tarjoten aiemmin käsittämättömissä olevia vaihtoehtoja. Esim. mahdollisuudet minulla informaatioyhteiskunnassa ovat moninkertaiset jopa feodaaliajan kuninkaisiin nähden.

Jokaisessa näistä muutoksista on myös mukana jonkin asteen peruuttamattomuus. Monisoluisen elämän jälkeen "kehittyneemmän" elämän evoluutio on jatkunut sitä linjaa. Yksikään yhteiskunta ei ole palannut teollisesta yhteiskunnasta viljelijäyhteisöksi.

Itse näkisin, että kaiken tämän muutoksen taustalla on eksponentiaalisesti kasvanut informaation määrä josta emergenttisesti nousee uusia ominaisuuksia kvanttihyppyinä.

Tämä on käsittääkseni "tietoisuuden" monimutkaistumista ajava voima sekä yksilötasolla, planeettamme tasolla sekä luultavasti myös koko universumissa.

"Eli mitä emergenttisiä piirteitä kokonaisuuteen syntyy, osien vuorovaikutusten seurauksena?"

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Yksittäistapauksissa tämä on varmaankin aika vaikea ennustaa, mutta yleisellä tasolla voisi sanoa, että kommunikaatio tehostuu, prosessoidun informaation määrä kasvaa, eli lyhyesti kyky tehdä enemmän vähemmällä kasvaa (ephemeralisaatio kasvaa).

Ja vielä pidän sitä keskeisenä ideana keskustelussa, että "tietoisuus" itsessään ei ole mitään yksilöllistä, vaan enemmänkin jotain mikä on ilmi suhteessa itseensä ja ympäristöönsä. Idea munkista yksin luolassa meditoimassa antaa yksinkertaistetun kuvan "tietoisuudesta," koska syy miksi he menivät luolaan ei ollut yksinäisyys, vaan poistaa häiriötekijät elämästä jotta he voisivat keskittyä paremmin meditoimaan. Lopulta heistä jokainen päätyi johonkin oivallukseen suhteestaan itseensä, ympäristöönsä sekä näiden luokittelujen heikentymiseen.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Huomenta Lauri,

Sinulla on mielenkiintoinen ote tietoisuuden määrittämiseksi. Otat mukaan yhteiskunnalliset aspektit ja tämä juuri kertoo miten monikerroksista tietoisuus voi olla. Liität tietoisuuden määrittämiseen informaation eksponentiaalisen lisääntymisen ja sen prosessoimisen vaikutukset (ephemeralisaatio). Miten tietoisuus ja informaatio liittyvät toisiinsa, se on myös mielenkiintoinen kysymys??

Tietoisuus siitä, että olemme olemassa voisi olla perusprinsiippi. Olemassa olon todistus voisi olla se, että me vaihdamme tällä tavalla mielipiteitä, jolloin informaatio siirtyy ja saamme vaikutteita ja mielikuvia, eli siis ajattelemme.

Tietoisuuden voisi sanoa lisääntyvän informaation myötä, mutta minusta se ei välttämättä ole ihan suoraa analogiaa. Informaatio jota haemme, on ehdollistettu. Informaatio joka tulee aistiemme kautta meistä riippumatta, on ehdollistamatonta.

Se miten poimimme itsellemme oleellisen tiedon kielikuvien perusteella, ei välttämättä ole sama kuin esim. käytännön kokemuksesta saatu oleellinen tieto. Hyvänä esimerkkinä otit kielellisen kehittymisen.

Ephemeralisaatio lopulta sulkee teknisen kehityksen kulun omaan erinomaisuuteensa. Voidaan sanoa, että kuljemme ehkä suuntaan, jolloin ei ole enään mitään tehtävissä, olemme jo tehneet kaiken mahdollisen. Toisaalta oma käsitykseni on, että sellaista pistettä ei ole olemassa. Kehitys kulkee joko eteenpäin tai se taantuu. Menneisyyteen emme voi mennä kuin sovelletuin osin ja jos jotain olemme oppineet menneisyydestä, voimme poimia sieltä ainesta nykyisyyteen.

Teknologinen kehitys ja sitä kautta informaation saatavuus on helpottunut, mutta informaation määrä joka on kasvanut eksponentiaalisesti, voi myös hämärtää tietoisuuden kvaliteettia. Informaatiotulva on niin suuri ja se vaikuttaa monin eri tavoin oleellisen informaation saantiin, joka kasvattaisi tietoisuuden kvaliteettia.

Tietoisuus on enemmän kuin sen osien summa. Emergenttisyyden kasvualusta, jos niin voisi sanoa, voisi olla myös ikäänkuin alkuarvojen asetelma, josta kaikki syntyy ja lähtee kehittymään. Alukuasetelman tulee kuitenkin olla > 1 ja kasvu eksponentiaalinen.

Hetkellisesti voi tulla sellainen käsitys, että tietoisuus on jotakin "irrallista", mihin kaikki muu suhteutetaan. Mutta käsitykseni on, että tietoisuus on kätketty kaikkeen olevaisuuteen verkottumisen kautta. Niin kauan kun on älyllistä elämää, siihen tarvitaan emergenttejä ominaisuuksia.

Teollistuminen, -automaatio, -robotit, -jäykistyneet yhteiskuntamallit, -riistopolitiikka, -oman edun tavoittelu jne. Tämä on tätä päivää ja minusta on ihmeteltävää, ettei ihmisrotu ole oppinut muita tapoja selviytyä. Elämme edelleen kuin "kivikautista" aikaa, jossa suurin ahnein ja voimakkain pärjää. Heikot saakoon selviytyä itsekseen.

On tietysti helppo sanoa, miksi yhteiskunnat eivät elä kokonaan uudenlaista filosofiaa soveltavaa sopimuskäytäntöä, jossa suurin ihanne ja tavoite olisi älyllinen ponnistus ja sen tuottama hyöty koko ihmiskunnalle.

Evoluutio on julma, mutta voimmeko me itse vaikuttaa evoluution mekanismeihin? Mielestäni voimme, sillä evoluutio on mekanismi siinä, missä tietoisuuteen liittyvä hermoverkkokin.

Emergenttisyys tulee esille myös tässä kontekstissa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Jos em. oli "toiveajattelua", voisitko a. määritellä, miten tietoisuus muodostuu ja b. mikä on holistinen ajattelutapa?

Katsotaan stten, mikä on minun käsitykseni sinun toiveajattelustasi ja holistisesta ajattelutavastasi?

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Minun käsitykseni mukaan tarkennettuna, n. exponentti siis määrittelee tietoisuuden muutosvauhdin "kvanttimaisena" muutoksena ajan suhteen. Kvanttimaisena siksi, että se ei välttämättä ole kvantittunut niin kuin sen ymmärrämme, eli niin, että diskreetit osat olisivat keskenään määräsuuruisesti samanlaisia. Muutos voi myös olla taantumuksellinen, jolloin kehitystä tietoisuuden kasvun suhteen ei tapahdu.

Tietoisuuden kasvu ja sen lisääntyminen, eivät välttämättä ole synonyymeja. Kasvu liittyy jalostusasteeseen, lisääntyminen tietoisuuden levinnäisyyteen. Tietoisuuden jalostusaste ja levinnäisyys yhdessä takaavat menestyksen tai taantumuksen

Ajan määritys on myös haasteellinen, eli jos aika määritellään lineaarisena muutoksena pisteestä (t1) pisteeseen (t2), n:s exponentti toteutuu. Mutta jos aika määritellään samassa suhteessa kvanttimaisena muutoksena, tietoisuuden kasvun summa voi olla pelkästään hyppäyksen omainen muutos, tietyllä vaihteluvälillä.

On todettu, että aivot eivät kykene ymmärtämään ajan kulkua, ellei ole jotakin liikettä ja tapahtumia, joita voisi mitata kelloilla. Riittää kun ihminen suljetaan tasavaloiseen huoneeseen ilman ulkoisia ärsykkeitä, ajan taju katoaa.

Tämän vuoksi tietoisuutta määriteltäessä, teoriat tulisi testata kognitiivisin perustein. Tästäkin huolimatta, emme todennäköisesti kykene määrittelemään tietoisuutta kuin hetkittäin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kvanttimekaniikka lienee suosituin tieteenala, jonka ympärille rakennetaan pseudotieteellistä höttöä. Klassikko:

http://www.amazon.com/Quantum-Healing-Exploring-Fr...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

No tämä on kyllä totta. Esimerkiksi elimellistä syöpää pelkästään jollakin "kvanttimentaalilla" parannusmenetelmällä, tuskin voidaan parantaa...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

"He believes intelligence exists everywhere in our bodies, in each of our 50 trillion cells, and that therefore each cell knows how to heal itself."

Tässä voi tietysti olla potentiaalia. Kysymys kai lienee siitä, milloin eri solujen kaikki vasta-aineet löydetään ja tätä kautta voidaan kehittää immuunijärjestelmää.

Mutta se, että se perustuisi "kvanttimekaaniisiin" mielen avulla tehtyihin parannuskeinoihin?

Voi tietysti olla, että jos keksitään keino, jolla solujen vasta-aineet saadaan reagoimaan tehokkaammin mielen avulla jo ennen syöpäsolujen muodostumista, olisi ehkä ihmiskunnan suurin oivallus. Tietysti aivoja tutkimalla silloin, kun ao. on todettu syöpä, voidaan ehkä löytää joitakin markkereita aivoista.

Käsitykseni tämän suhteen on, että aivot ovat ikäänkuin keskusprosessori ja esim. suolistossa olevat bakteerit ovat aliprosessoreita. Älyä siis on muuallakin kuin pelkästään aivoissa.

Kysymys kuuluukin, antaako esim. suolistossa tapahtuvat mutaatiot informaatiota aivoille? Jos antaa, minkälaisina muutoksina ne näkyvät aivoissa ja antaako aivot korjausohjeita suolistolle, joka lisää vasta-aineita?

Mahdollisesti yksi keino miten saada vasta-aineita syntymään mielen voimalla, on tutkia ihmisiä kognitiivisin keinoin ja asettaa heidät tilaan, jossa heille uskotellaan plasebon verukkeella, että heillä on syöpä.

Tämä on tietysti eettisesti hyvin arvelluttavaa ja tuomittavaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"On todettu, että aivot eivät kykene ymmärtämään ajan kulkua, ellei ole jotakin liikettä ja tapahtumia, joita voisi mitata kelloilla."

Ihmisellä on aina omia tapahtumiaan kehossaan. Helpoimmin aikaa voi mitata muiden tapahtumien puuttuessa sydämen lyönnillä, mutta myös ruuan sulatus, nälän tunne tai unen tarve käyvät ajan mittareista.

Periaatteessa niin kauan kuin on olemassa materiaa, on olemassa aikaakin. Materiassa tapahtuu aina jotain, joten nuo pisteet t(1) ja t(2) voidaan määritellä. Vaikka materiassa ei olisi mitään orgaanista tai pilaantuvaa, niin amorfisten aineiden molekyylirakenteen muutos ajan funktiona voi myös toimia mittarina. Samoin isotooppimuutokset, kuten hiilikellon kohdalla.

Jos maailmankaikkeudessa ei joskus olisi materiaa lainkaan, niin sitten ei olisi aikaakaan.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Hei Juha,

Näin on, olet aivan oikeassa. Aikaa kyllä voidaan mitata eri tavoin, mutta kysymys mielestäni on siitä, mikä on meille kaikille yhteinen ja tarkin aika mihin verrata. Aika on suhteellinen käsite. Se miten jokin orgaaninen aines jakautuu ajan funktiona tai miten jonkin yksilön sydän jaksottaa ajan kulumista tai että jokin atomikello raksuttaa 10^10 tarkkuudella, on aina suhteessa johonkin toiseen vielä tarkempaan mitattavaan aikaan jne.

Jotta tietoisuuden kasvu kyetään määrittelemään yksi tai edes moniselitteisesti ajan funktiona, ajan mittarin tulisi olla meille kaikille sama. Silloin voimme määritellä ajan välin (t1) ja (t2) mahdollisimman yleispätevästi ja se gradientti aikavälin suhteen antaa realistisen arvon tietoisuuden muutoksesta.

Ajalla kuitenkin on myös sellainen ominaisuus, että sillä on taipumusta joko venyä tai supistua. Aika on sidoksissa liikkeisiin ja suurilla nopeuksilla aika hidastuu.

Se kuinka nopeasti impulssi kulkee neuronista toiseen, tai että kuinka nopeasti 100 miljardinen neuroniverkko kytkee impulsseja keskenään, ajan määritys mutkistuu entisestään.

Tilanne on vähän sama, kun vertaamme ajan kulkua mikro- ja makromaailman suhteen. Ne eivät ole keskenään relativistisia.

Lähdin liikkeelle holistisesta näkökulmasta, jolloin aine ja energia ovat vain osa emergenttejä ominaisuuksia.

Tämän blogin suosituimmat